Meiksi tulevaisuudessa.

Huomenta! Taas pari päivää vierähtänyt työtä raskasta raataessa ja kamalasta väsymyksestä kärsien. Olen viimepäivinä hankkinut hurjan kasan kirjoja ja ilmoittautunut mm. valmennuskurssille sekä aikuislukioon. Tuntuu, että kaikki konkretisoituu paremmin, kun esimerkiksi ilmoittautuu valmennuskurssille, sitä ei parane mennä enää perumaan. Kirjoja alkaa olla nyt mm. Ihmisen anatomia ja fysiologia, vanha Galenos, muutamia fysiikan ja kemian kirjoja, Ihmisen anatomian taskupainos, biologian kirjoja, abi-kertauskirjoja yms. Kyllä näillä alkuun luulisi pääsevän.

Uskallauduin myös kertomaan hakuprokkiksesta varovaisesti pomolleni, vähän niinkuin kepillä jäätä kokeillen. Edessä on siis keväällä 99% varmasti töistä irtisanoutuminen hakemisen ja valm.kurssin takia, mikä on sinänsä sääli, mutta toisaalta edessä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Parhaassa tapauksessa saan pitää työpaikkani ja joku sijaistaa mua pari kuukautta, tämä tosin on käytännössä melkein mahdotonta. Kolmas vaihtoehto olisi pitää kesälomat huhti-toukokuussa, mutta en usko niidenkään oikein riittävän, ja sitäpaitsi, tarvitsen lomapalkat valmennuskurssin maksamiseen. Pomoni onneksi otti kuitenkin asian melko hyvin ja kannustavasti, tosin irtisanoutumisesta en ihan vielä uskalla sanoa mitään, aikataulut elävät vielä niin paljon.

Jännittää kaikin puolin tuo kevät, ja ehkä loppusyksykin. Miten ihmeessä tulen maksamaan  vuokran + elämisen ilman, että rahaa tulee kuitenkaan oikein mistään. Palkkaa saan todella vähän kun teen syksyn työt osa-aikaisena aik. lukion takia. Äiti ehdottelee jo "kotiin" muuttoa lukemisen ajaksi, mutta tuntuu, ettei se ole edes vaihtoehto. Jouduin viime keväänä sitä pari kuukautta koittamaan ja ei, ei, ei; kaksi aikuista, itsepäistä naista omine sääntöineen ei vaan mahdu saman katon alle pitemmäksi aikaa, vaikka äitini kanssa erittäin läheinen olenkin.

Lukeminen on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, lukuunottamatta nyt ehkä sitä tosiasiaa, etten muista mitään (edes) lukion kemian ja fysiikan 1. kursseista - vaikka eihän niistä nyt niin kauaa ole(4 vuotta)? Koitan olla lannistumatta ja puskea vaan väkisin eteenpäin. Olen tuijotellut myös Olipa kerran elämää pari jaksoa päivässä. Se on itseasiassa valottanut monia asioita, mitä en kirjasta täysin ymmärtänyt. Kyllä esim. "Hepariini-agentit" on paljon selkeempi ymmärtää trenssiin pukeutuneina aurinkolasipäisinä sala-agentteina, jotka estävät veren hyytymistä, vai mitä?: )

Mitenkäs muilla on lähtenyt käyntiin raataminen lääkiksen(tai miksei muidenkin) pääsykokeisiin, vai onko lähtenyt vielä ollenkaan?

Ps. Viikko loman alkuun ja  306 (jos koepäivä on 23.pv?) päivää H-hetkeen!

Kuvat:täältä ja  täältä