Päivät menevät kovin samalla kaavalla ja lukemiset sujuvat pääsääntöisesti hyvin. Olimme muutaman päivän Barcelonassa viikko sitten. Sen jälkeen lukeminen on aavistuksen takkuillut verrattuna aiempaan, mutta luultavasti se on vaan kankeutta lomailun ja hauskanpidon jälkeen.
Tämä kevät on ollut jotenkin hyvin erilainen aiempiin verrattuna. Olo on jotenkin hurjan tyyni, vaikka toki jännittääkin jo ajatus pääsykokeesta parin kuukauden päästä. Myönnän, että myös paineet sisäänpääsystä näin 4. hakukerralla alkaa tuntua jo aika suurina. Toisaalta, en ole vieläkään, näiden kaikkien vuosien ja koetun elämän jälkeen keksinyt mitään lähellekään yhtä mielenkiintoista alavaihtoehtoa, joten kai se on vaan sinnikkäästi uskottava unelmiinsa ja siihen, että on riittävästi älliä sisäänpääsyyn.
Tosiaan, kaksi kuukautta ja kaksi päivää! Huhhuh, miten lähellä ollaan. Biologia on vielä lähes kertaamatta, joskin sen tunnen vahvimmaksi muutenkin ja kuten aiempina vuosina todettu, panostus laskurutiiniin merkitsee varmasti enemmän, kuin jokaisen Suomen suotyypin kasviston osaaminen. Näin se vaan on.
Lukurytmiä pitäisi kyllä ehdottomasti tiukentaa, ja kotona lukeminen onkin vähän huono homma juuri siksi, että keskeytyksiä tuntuu tulevan jatkuvasti. Milloin koira vaatii huomiota, milloin tulee nälkä ja jano. Välillä tekee mieli plärätä puhelinta ja välillä uppoutuu vaan muihin maailmoihin kesken laskun. Tammikuun luin pitkien työpäivieni jälkeen parhaani mukaan, mutta 9-10 tunnin työpäivän päälle kahden tunnin fysiikan laskeminenkin tuntui välillä maailmanlopulta. Siinä sitten väsymyskyyneleitä niellen yritin muistuttaa itselleni, miksi tätä teen. Helmikuun puolivälissä jäin lukulomalle töistä. Oikeasti olen siis säästänyt vuosilomani, joten olen maaliskuun loppuun asti vuosilomilla ja sen jälkeen työsuhteeni päättyy. Nyt lukulomalla olen yleensä aloittanut lukemisen n. 9 aikaan ja lopetellut 15-17 välillä. Tuohon päivittäiseen lukuaikaan mahtuu pari 15-20 min breikkiä. Viikonloppuisin lukemista kertyy 3-5h/pv. Kokonaisia vapaapäiviä on Barcelonan reissua lukuunottamatta ollut aika vähän, mutta eipä kyllä ole liioin puuduttanutkaan vielä.
Ensiviikosta alkaen otan tavoitteeksi herätä klo 7.15 ja aloittaa lukemisen klo 8. Kahdeksan-yhdeksän tunnin aherrus kuulostaa sopivalta per pv, viikonloppuisin vähän vähemmän, eikä vedä itseä ihan piippuun. Illat pyhitän harrastamiselle, ystäville, parisuhteelle ja rentoutumiselle.
Mitenkäs muilla sujuu? Kaipaan myös vinkkejä, mikä valmennuskurssi järjestää parhaat simuloidut kokeet, elikkäs heitelkäähän mielipiteitä, jos sellaisia löytyy!
3/16/2016
3/10/2016
Vuodet vierii
Tervehdys.
On kulunut neljä vuotta siitä, kun viimeksi olen tänne tekstiä rustannut. Hieman surullista todeta, mutta edelleen soudetaan samassa veneessä, kuin silloinkin, eli pääsykoelukemiset ovat jälleen ajankohtaisena elämässäni.
Vuonna 2012 sisäänpääsy jäi vielä hyvinkin kauas pisterajasta. En muista tarkalleen, paljonko pisteitä herui, mutta n. puolet vaaditusta jäi puuttumaan. Eipä se ihmekään ollut, sillä kevään mittaan kiinnostus elämistä kohtaan kasvoi suuremmaksi, kuin pänttäämiseen suunnattu energia, joten lukeminen ja usko sisäänpääsyyn horjui lopulta hyvinkin paljon. Faktahan oli myös, että olin aloittanut fysiikan, kemian ja biologian opiskelun aivan nollasta edellisenä kesänä, joten olisi tuo nyt ollut ennen kuulumatonta tehdä sellainen suoritus kokeessa sillä pohjalla, että sisään olisi menty.
Vuonna 2013 ja 2014 preppasin hurjasti. Vuoden 2013 kokeen epäonnistuminen meni puhtaasti shokin piikkiin, silmäasiat hämäsi koetilanteessa niin paljon, että pää ei vaan kestänyt. Pisterajasta jäätiin taas jonkin verran. Vuonna 2014, jälleen suuresta pettymyksestä toivuttuani jatkoin hakuprosessia. Luin hullun lailla ja motivaatio oli huikea! Vieläkin tuntui jossain sisimmässä kuitenkin sellainen pieni epävarmuus omasta osaamisesta, joka heijastui kokeessa siten, että tehtäviä jäi puolilleen aivan liikaa ja pari pistettä jäi sitten pääsykoerajasta tämän takia. Ensimmäistä kertaa olin kokeen jälkeen hieman toiveikas kuitenkin sisäänpääsystä, eli ei se aivan penkin alle mennyt.
Hylkykirje vuonna 2014 ei tuntunut edes niin pahalta, kuin aiemmilla kerroilla. Olin viikkoa aiemmin eronnut pitkästä suhteesta ja se pettymys kulki hetken sitten siinä erosurun rinnalla. Olin kuitenkin jo 2014 ajatellut, että kolmas kerta toden sanoo, ja että hakisin nyt sitten jotain muuta, kun kerran ei älli riitä lääkikseen.
Vuonna 2015 aloitin kuitenkin luku-urakan "vielä kerran". Tilanne muuttui 3 viikon lukemisen jälkeen radikaalisti saatuani superhyvän työtarjouksen, jonka päätin ottaa vastaan heti maaliskuusta alkaen. Kyseessä oli vuoden sijaisuus, ja lukemiset ei oikein ollut lähtenyt toivotulla tavalla käyntiin, joten tuntui, että työn vastaanottaminen antaisi sillä hetkellä paljon enemmän, kuin mitä olisin voinut sille keväälle antaa pääsykokeen suhteen. "Lomailin" vuoden töissä ja vuoden vaihteessa 2015-2016 avasin jälleen pääsykoekirjat ja tammikuun alusta olen nyt aktiivisesti lukenut pääsykokeisiin. Fiilis on todella hyvä. Itsevarmuutta on valtavasti enemmän kuin aiemmilla hakukerroilla ja tuntuu, että kaikki opiskelemani asiat ovat saaneet aivan uuden syvyyden ja ymmärryksen vihdoin. Tämä on minun vuosi!
Ja neljäs kerta toden sanoo, vai mitä?
On kulunut neljä vuotta siitä, kun viimeksi olen tänne tekstiä rustannut. Hieman surullista todeta, mutta edelleen soudetaan samassa veneessä, kuin silloinkin, eli pääsykoelukemiset ovat jälleen ajankohtaisena elämässäni.
Vuonna 2012 sisäänpääsy jäi vielä hyvinkin kauas pisterajasta. En muista tarkalleen, paljonko pisteitä herui, mutta n. puolet vaaditusta jäi puuttumaan. Eipä se ihmekään ollut, sillä kevään mittaan kiinnostus elämistä kohtaan kasvoi suuremmaksi, kuin pänttäämiseen suunnattu energia, joten lukeminen ja usko sisäänpääsyyn horjui lopulta hyvinkin paljon. Faktahan oli myös, että olin aloittanut fysiikan, kemian ja biologian opiskelun aivan nollasta edellisenä kesänä, joten olisi tuo nyt ollut ennen kuulumatonta tehdä sellainen suoritus kokeessa sillä pohjalla, että sisään olisi menty.
Vuonna 2013 ja 2014 preppasin hurjasti. Vuoden 2013 kokeen epäonnistuminen meni puhtaasti shokin piikkiin, silmäasiat hämäsi koetilanteessa niin paljon, että pää ei vaan kestänyt. Pisterajasta jäätiin taas jonkin verran. Vuonna 2014, jälleen suuresta pettymyksestä toivuttuani jatkoin hakuprosessia. Luin hullun lailla ja motivaatio oli huikea! Vieläkin tuntui jossain sisimmässä kuitenkin sellainen pieni epävarmuus omasta osaamisesta, joka heijastui kokeessa siten, että tehtäviä jäi puolilleen aivan liikaa ja pari pistettä jäi sitten pääsykoerajasta tämän takia. Ensimmäistä kertaa olin kokeen jälkeen hieman toiveikas kuitenkin sisäänpääsystä, eli ei se aivan penkin alle mennyt.
Hylkykirje vuonna 2014 ei tuntunut edes niin pahalta, kuin aiemmilla kerroilla. Olin viikkoa aiemmin eronnut pitkästä suhteesta ja se pettymys kulki hetken sitten siinä erosurun rinnalla. Olin kuitenkin jo 2014 ajatellut, että kolmas kerta toden sanoo, ja että hakisin nyt sitten jotain muuta, kun kerran ei älli riitä lääkikseen.
Vuonna 2015 aloitin kuitenkin luku-urakan "vielä kerran". Tilanne muuttui 3 viikon lukemisen jälkeen radikaalisti saatuani superhyvän työtarjouksen, jonka päätin ottaa vastaan heti maaliskuusta alkaen. Kyseessä oli vuoden sijaisuus, ja lukemiset ei oikein ollut lähtenyt toivotulla tavalla käyntiin, joten tuntui, että työn vastaanottaminen antaisi sillä hetkellä paljon enemmän, kuin mitä olisin voinut sille keväälle antaa pääsykokeen suhteen. "Lomailin" vuoden töissä ja vuoden vaihteessa 2015-2016 avasin jälleen pääsykoekirjat ja tammikuun alusta olen nyt aktiivisesti lukenut pääsykokeisiin. Fiilis on todella hyvä. Itsevarmuutta on valtavasti enemmän kuin aiemmilla hakukerroilla ja tuntuu, että kaikki opiskelemani asiat ovat saaneet aivan uuden syvyyden ja ymmärryksen vihdoin. Tämä on minun vuosi!
Ja neljäs kerta toden sanoo, vai mitä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)