Uusia tuulia (ja vähän myrskyä).

Kuten suurinosa, toivottavasti, on jo huomannut, kuullut ja lukenut, on kevään 2012 pääsykokeen suhteen tapahtumassa suuri muutos edellisiin vuosiin verrattuna.  Valtakunnallisen lääketieteen alan opiskelijavalintatoimikunta on päättänyt (klik) muuttaa valintakoemenettelyjä melko isolla rukkasella, eli Galenos poistuu ja tilalle tulee lukion pitkät oppimäärät (pakolliset ja syventävät) fysiikasta, kemiasta ja biologiasta (+ kokeessa jaettava aineisto). Pääsykoekirjaa ei erikseen tule. Galenoksen poistumista on toivottu ymmärtääkseni jo pitkään, mutta mielestäni tämä ei kuitenkaan ole välttämättä paras vaihtoehto Gallesta eroon pääsemiselle. Itse olisin toivonut edes jotain erillistä valintakoekirjaa, vaikka sitten näiden lisäksi, joka hieman vaatisi sitä motivaatiota, jota itse lääkiksessä opiskelu ja lääkärin ammatti vaatii. Jyvät akanoista jne.

kuva

Suurin pelko monilla ei ole niinkään valintakokeen muuttuminen itsessään vaan valintakokeeseen ensikeväänä osallistuva sekalainen sakki. Se todennäköisesti tulee sisältämään huomattavasti enemmän ihmisiä, kuin "ennen vanhaan", jotka eivät niinkään ole kovin motivoituneita tai välttämättä edes muuten hakisi lääkikseen, jos nyt ei "sattuis olemaan ihan sika hyvä bilsassa ja kemiassa" - vaikkapa. Tai kevään abiturientti joka miettii hakuvaihtoehtojaan ja sattuu kirjoittamaan vaikka fysiikan ja kemian (+ bilsan) hyvin ja tästä innostuneena hakee lääkikseen, koska kaikki tarpeellinen on jo ns "opittu", sillä mitään ylimääräistä luettavaahan ei ole, koko kevään voi siis chillailla ja päästä silti hyvään kouluun (huomaa kärjistys).

Inhottavaa on myös se, ettei ko. kokeen sisällöstä tai rakenteesta ole tarkkaa tietoa. Voi olla, että koe pysyy hyvinkin ennallaan rakenteeltaan ja eri aineiden tehtävämääräosuuksiltaan, mutta voi myös olla, että kokeen laatijat päättävät uusia koko kokeen uuteen uskoon. Ei tiedä mitä odottaa, eikä näin ollen ole vaihtoehtona kuin opetella ihan kaikki. Siinä sitä työsarkaa ainakin pitäisi riittää. Fysiikan opettajani uskoi, että koe pysyy melko ennallaan, tosin tehtävien tason täytyy nousta jonkin verran, sillä kaikkien laskujen tulee luonnollisesti voitava olla ratkaistuna lukion tarjoamilla tietotaidoilla.

kuva

Olen myös pohtinut mikä tulee olemaan valmennuskurssien osuus jatkossa? Itsekkin valmennuskurssille ilmoittautuneena ja siitä kovan hinnan maksavana pelkään, onko kurssi sittenkään sisällöllisesti sen parempi tai tehokkaampi, kuin aikuislukiossa järjestettävät kemian ja fysiikan lääkiskertauskurssit á 0 e. Abikurssit ovat olleet tunnetusti hieman halvempia, joten jos ei lääkisvalmennuskurssi eroa selkeästi sisällöltään lukion yo-kokeisiin valmentavista kursseista, en itse ainakaan voi sanoa olevani (todennäköisesti) tyytyväinen kurssin hinta-laatusuhteeseen. Mitenkäs te muut?



Tästä shokista pikkuhiljaa selvinneenä voin kuitenkin suht luottavaisin mielin jatkaa eteenpäin. Työtä tulee tavallaan lisää, koska Gallenkin aion edes joksenkin omaksua, mutta toisaalta on helpottavaa ajatella, että selkoisuus helpottuu huomattavasti, ja minä sentään saan ja voin opiskella suurimman osan kursseista aikuislukiossa tulevan reilun puolen vuoden aikana.

Ensiviikolla alkaa 2. jakso, joka tarkoittaa neljänä iltana viikossa 4 tuntia koulua ja sen lisäksi töitä, nam! Sitä ennen fysiikan 2. kurssin koe maanantaina..Tämä tyttö voi olla melko poikki joulukuun alussa. Lukemiset ja laskemiset sujuu kuitenkin pääasiassa hyvällä mallilla ja janoan lisää opetusta ja tietoa. Musta on ihana olla takaisin opiskelun maussa, tätä on kaivattu. :)

kuva

-Jenni

Elämä ottaa ja antaa

Kulunut kuukausi on ollut kovin hullunmyllyä mun elämässä. Tuntuu, ettei aika riitä mihinkään ja uusia, hyviä ja huonoja ja joitain sellaisia, joista en vielä tiedä, kumpia ne on, on tapahtunut.

Olen kuitenkin ihmeissäni suorastaan, että vaikka välillä (minun pienen) maailmanloppu on ollut käsinkosketeltavan lähellä, en kertaakaan ole missään vaiheessa miettinyt, että onko tämä nyt oikeesti kaiken tän itkupotkuraivari-kriisi-ahdistus-stressin arvosta? En myöskään vastaavasti ole kertaakaan, yhden yhtä, epäillyt, etteikö lääkärin homma olisi täysin mua varten. En kertaakaan ole miettinyt, että pitäiskö supistaa hieman tästä opiskelumäärästä/koulusta, että aikaa jäisi muullekkin. Tiedän, että liikaa on tietty liikaa, mutta nyt ei ole vielä se hetki.

Parasta, tai vähintäänkin toiseksi parasta lääkärivanhemmissa on se, että kun kaipaan motivaatiota vaikkapa laskemiseen tai lukemiseen väsymyksessä, ja muullonkin, pyydän esim. äitiä kertomaan lääkistarinoita - ja voi vitsit, ne on niin parhaita motivaattoreita! Samalla pelkään hieman kaivavani tott puhuen kuoppaa itselleni siinä, että tiedän olevani äitini kanssa hyvin samanlainen persoonallisuudeltani ja psyykkeeltäni, etenkin viimeiseltä, ja äitini lääkärin uran nähneenä, ei helppoa tule olemaan, jollen tästä jotenkin kovetu ja muutenkin muutu jotenkin vähemmän siksi, mitä nyt olen. Ei sillä, helpoin reitti ei ole aina paras. Tarinat lääkiksestä ja juuri valmistuneesta äidistäni jossain Tohmajärven terveyskeskuksessa antavat niin paljon inspiraatiota ja motivaatiota, uskoa ja tarmoa tehdä (ja paljon) sisäänpääsyn eteen, ettei järkeäkään. Myös mielikuvaleikki paksusta kirjekuoresta on ihan hyvä motivaattori.



Viimeviikko on mennytkin taas hujauksessa töiden ja koulun ohessa. Koulussa on edelleen kivaa, eikä edes harmita sisällä istuminen kun keli on kaukana morsiammesta. Sen sijaan tuntuu (ja ei, se ei taida edes olla vain tunne), että aina kun jalkani ulos lasken, sataa kaatamalla ja kastun läpimäräksi, tästä syystä taidan olla taas vähän flunssassa. Kangaskengät ei ehkä ole paras valinta syysmyrskyyn.

Viimeviikonloppuna löysäilin ja laskin vaan. Tein myös Amerikkalaisen juustokakun, josta tuli ihan huippuhyvää. Tykkään leipoa aina joskus, tai lähinnä tehdä aina uusia juttuja, koska koristeleminen on aina niin kivaa. Syöminen onkin ihan toissijaista sitten. Musta tulee vielä hyvä työnarkomaanivaimo jollekkin onnelliselle, joka osaa kokata ja leipoa, kun töiltään joskus kerran tuhannessa vuodessa ehtii.

Amerikkalainen juustis!  (kuva (c) meitsi)

Haaveilen vieläkin ruskaretkestä jonnekkin syyspolulle, vaan toivottavasti ei jää haaveeksi. Hirvikärpäset ja seuran puute lykkää reissua ainakin toistaiseksi. Oon kamala nössöilijä ötököiden ja etenkin tommosten ällöttävien mönkijöiden suhteen. Seuran suhteen en sen sijaan kyllä nössöile, enkä sen puoleen myöskään valikoi, mutta nykynuoret ne haluaa vaan viikonloput ravata baareissa ja olla krapulassa ja valivalivali, nimimerkillä ikäloppu-20v-jonka-humpat-on-ainakin-seuraavan-vuoden-verran-pannassa.

Näin loppuun vielä teille jotka tätä blogia seuraatte tai satunnaisesti tänne eksytte, olisko mitään postaustoiveita? Tuntuu, että nää postaukset on aina hirveen sekavia monen miljoonan asian klönttejä, ja olis mukavaa tehdä ihan jostain tietyistä aiheista postauksia, en vaan oikein tiedä, mikä kiinnostaa?

Joten nyt INFOO pliis!

 Ullan viikonlopunvietto (kuva (c) meitsi)

-Jenni

Ps. On taas se aika vuodesta, kun uhmaan kotivakuutusta ja leikin tulella kynttilöiden merkeissä.. Kynttilät! <3

Ja psps. loppuun vielä tämmönen ikisuosikkilempparibiisi

261 aamua

Syksy on saapunut ainakin Tampereelle. Aamulla koiraa lenkittäessä lehdet tipahteli puista ja syystuuli hulmutti tukkaa, syksyn voi tuoksutella nenällä ja tuntea iholla.. Syysaurinko on vielä lämmin!

Ja siitä päästäänkin sitten siihen, että syksy tosiaan on tullut, myös opiskelumielessä, nimittäin iltalukio on alkanut ja päässyt jo varsin hyvään vauhtiin. Tästä johtuen myös blogissa on ollut hiljaista viimeiset pari viikkoa - ei vaan ole yksinkertaisesti aika riittänyt koneella istumiseen enää töiden tai koulun jälkeen. Voipi olla, että jatkossakin päivitystiheys täällä tulee olemaan 1-2 kertaa viikkossa-kahdessa.

Lukemiset on siis tosiaan hyvällä mallilla taas. Fysiikan ja kemian ensimmäiset kurssit kerrattu, fysiikka 2 iltalukiossa alkanut ja samoin kemia 2 itseopiskeltuna. Galenosta olen pitänyt enimmäkseen sivussa toistaiseksi, sillä koitan keskittyä nyt pääasiassa laskurutiinin kehittämiseen ja uusien kaavojen opetteluun.

Iltalukio oli omalla tavallaan melkoinen shokki minulle. Mielikuvani siitä oli lähinnä sellainen, että vähintään 50% opiskelijoista meidänkin kurssilla olisi ns. koko tutkinnon suorittajia, eli koko lukion oppimäärää käyviä nuoria tai vähän vanhempia. Totuus iski heti ekalla tunnilla kasvoille, kun tajusin, että meidän n. 40 hengen ryhmästä 95% hakee lääkikseen. Hikipinkoilun ja hurjat perslihakset voi melkein tuntea, niin käsinkosketeltavaa se on. Hyvää tässä tietysti on se, että pysyy hieman kartalla muiden tasosta ja näkee, millaisia ihmisiä lääkikseen on hakemassa. Kartalla pysyminen on mielestäni erittäin tärkeää huomata jo ennen valmennuskurssiakin, olisi meinaan sääli huomata 2 kk ennen kokeita, että muut on lukenut n. 10000 x enemmän kuin itse. Tässäkin tosin on poikkeuksia, eikä kaikkien edes tarvitse lukea koko vuotta tai kymmentä kertaa Galenosta. You lucky bastards! :D

Opettaja tuntuu fysiikassa osaavan hyvin asiansa ja musta on ihanaa, että se ymmärtää sen, että meistä tosiaan suurinosa on lääkikseen hakemassa ja näin ollen opettaa rivienvälistä myös pääsykokeita varten. Meillä aikuislukiossa on keväällä myös ns. lääkikseen valmentavat fysiikan & kemian kurssit(käydään Galenoksen kanssa läpi), mitä opettajan mukaan ei juuri muualla taida olla (?). Eli käytännössä ilmainen lääkiksen fyke valmennus! Jihuu! Itse ilmoittauduin jo alustavasti mukaan ja odotan näitä kursseja innolla. Heti kurssien loputtua onkin kevään ylioppilaskokeet ja valmennuskurssi alkaa.

Aika tuntuu menevän kuin siivillä ja pelottaa, että kohta havahdun jouluun ja sitämyöten pääsiäiseen ja toukokuun alkuun. Onhan siihen vielä aikaa, mutta päivät tosiaan tuntuvat juoksevan pikajuoksua, enkä ehdi tehdä muuta kuin töitä, lukea, laskea ja aina lopun aikaa vähän urheilla. Jännittää vähän, miten pää kestää tämän kaiken kiireen, stressin ja loputtoman työsaran. Kevään toimeentulo mietityttää myös aika paljon, sillä joulun aikaan joudun lopettamaan työt lukemisen takia, enkä tiedä miten työkkärisossukela yms suhtautuvat tämmöiseen lääkispänttäys-tämä-on-elämä-pakko-olla-työtön- tilanteeseen.. Toivottavasti sentään asunnon saan pidettyä, vaikkakin luovun siitäkin pakon sanelemana, jos minun lukemiset siitä on kiinni.

Viikonloppuna piti lähteä Seitsemiseen valetamaan 20 km päivävaellus, mutta kaverin hlökoht. syiden takia jouduttiin reissu perumaan viimetipassa. Noh, kyllä minä vielä oman ruskaretkeni haluan taittaa!

Mitenkäs muilla iltalukiolaisilla on koulu alkanut? Onko vastannut odotuksia? Entäs kotona pänttääjät?


-Jenni


kuva: täältä