Jälkimainkeja

Viimepäivät ovat menneet vikoista työpäivistä uupuneena ja kissanristijäisiä viettäessä. Eilen tosiaan alkoi viikon mittainen loma ja väsymys olikin jo sitä luokkaa, että oli aikakin.

Perjantaina tuli extemporee lähtö katsastamaan erään uuden tamperelaisen yökerhon avajaiset, kun kerran kyseessä oli hyvät tarjoilutkin. Virhe. Ensinäkin, olen tulossa varmaankin vanhaksi, kun ei tuo klubitus enää oikein innosta - oikeastaan yhtään. Tai "dokailu" ylipäätänsä. On mukavampi viettää iltaa kavereiden kanssa yhden-kahden viinilasin merkeissä tai kotona leffaa katsellessa ja seuraavana aamuna fressinä ilman tietoa dagen afterista, valmiina viettämään täysvoimainen päivä (Minulla on erittäin huono viinapää, joten darra seuraa hyvin helposti jo muutamasta annoksesta). No nämäkin kissanristijäiset oli ihan sitä samaa sinänsä, mitä nyt odottaa saattoi, eikä kovin kauaa viihdytty. Olin itseasiassa jo hieman yli puolenyön jälkeen kotona tukahduttavan kuumassa asunnossani ja yön nukutut tunnit oli laskettavissa muutamalla sormella.

Kuten arvata saattaa, ei eilen lukemisesta tullut sitten mitään. Tarkoituksena oli käydä salilla jumppailemassa ja treenaamassa sekä laskea ainakin pari kappaletta, mutta kiitos edellisen illan, oli turha haaveilla urheilusta tai yleisestä jaksamisesta muutenkaan. Tämä taas johti selkeään päätökseen siitä, ettei ennen synttäreitä (marraskuussa) tarvitse taas juhlia, jotta voin keskittyä opiskeluun täyspainoisesti vapaa-ajallani. Nautin opiskelulta irtoovista vapaahetkistä mielummin selvinpäin jotain rentouttavaa tehden.

Tänään on suunnitelmissa käydä mahdollisesti fysiikan 1 kirja loppuun, viimeistään huomenna. Jäljellä taitaa olla 2-3 kappaletta. Olen tehnyt joka kappaleesta tiivistelmät vihkoon, ehkä hieman turhaan, sillä huomaan, että siihen menee yhtä paljon aikaa, vähintään, kuin laskujen laskemiseen. Harmittaa myös suunnattomasti, että joka kappaleesta(jopa tämän 1. kirjan) jää ainakin yksi lasku kesken, sillä en saa oikeaa vastausta millään aikaiseksi. Vastaukset ovat aina "melkein" oikein, eli joku 0,1-0,2 desimaalin virhe, kyse ei ole pyöristyksistä, sen tiedän.
 Kirjan tekijöille hieman palautetta kyllä siitä, että eivät ole laittaneet kirjan taakse, vastausosaan, kuin vastausluvut(esim 0,79m/s), ja nekin vain osasta tehtävistä (kyseessä siis Physica sarja, aika vanha, painos 2004-2005?), kun joissain kirjasarjoissa olen nähnyt vastauksissa myös ratkaisun vaiheita. On vaikea laskea yksin, kun ei tiedä missä menee pieleen.

Heti kun saan fy1 kirjan laskettua, on aika siirtyä ke1 kirjaan. Moolilla siis jatketaan. Joku mainitsi kommenteissa, ettei kannata laskea 1. kirjoja uudestaan, mutta mielestäni se on melkeinpä välttämätöntä, sillä nämäkin asiat ovat NIIN unohtunut näissä 4. vuodessa. Hullua.

Sain myös saapumisilmoituksen postista, oma "pikku" Galenokseni on noudettavissa, jippii.

Näihin tunnelmiin ja näihin lauseisiin jättäen, laskuihin syventyen,
Jenni

Vahvuuksista ja heikkouksista

Tässä luku-urakan alkutaipaleilla on jo tullut esiin taas omat heikkoudet ja vahvuudet, tai lähinnä niiden punnitseminen ja uudelleen arviointi; mitä minä tarvitsen lisää, mihin olen kyvykäs, miten minun kannattaa tämä asia hoitaa, jotta se olisi mahdollisimman edukasta itselleni?

Heikkouksista on helppo aloittaa, niitähän jokainen (yleensä) osaa luetella melkoisen litanjan. Vahvuuksiin ja omiin hyviin puoliin katsominen, saati niistä puhuminen onkin vaikeampaa syystä tai toisesta. Ehkä se on tätä "suomalaista nöyryyttä", pikemminkin urpoutta. Minullakin tuntuu olevan valtava lista asioita, jotka haluaisin olevan toisin itsessäni tai jotka haluaisin osata paremmin. Mainitakseni nyt joitakin luku-urakan ja ehkä koko lääkärin ammatin kannalta  olellisia ominaisuuksia (jotka toivottavasti muuttuvat ja paranevat), ovat esimerkiksi jossain määrin lyhyt pinnani, "Ei":n sanomisen taidon puuttuminen ja vastineeksi lyhyelle pinnalle "viimeiseen mieheen asti" - asenne, eli luovuttamaan en ole tullut, jos jotain päätän haluavani. Jotkut saattavat ajatella, ettei nämä ole edes mitään oikeita "vikoja", pikemminkin hyviä puolia suden vaatteisiin puettuna, vaan totta tosiaan esimerkiksi "ei":n sanomisen taito olisi minulla, erittäin helposti stressaantuvalla ihmisellä, kultaakin kalliimpi taito.

Nuorempana en osannut sitä senkään vertaa kuin nyt, mm. graafisen suunnittelun töitä freelancerina viime vuodet tehneenä, olen kerran jos toisenkin hyväksynyt työtarjouksen - ja aivan liian halvalla suhteessa työmäärään, koska en osannut sanoa ei, tulos: itkua, potkua ja hampaiden kiristystä.
Vikoja tosiaan voisin luetella vaikka loppupäivän, mutta en lähde sen syvällisemmin niitä nyt käsittelemään, sillä siitä helposti muotoutuu itsesäälissä kierivä itkuvirsi.

Sitten niihin vahvuuksiin. Mielestäni on erittäin tärkeä tiedostaa omat vahvuudet ja etenkin, jos mahdollista, hyödyntää niitä maksimimahdollisuuksien mukaan. Lääkärin ammatin (ja miksei pänttäyksenkin) kannalta vahvuuksinani koen omasta mielestäni erittäin hyvät sosiaaliset taidot ja empatiakyvyn, melko hyvän ongelmanratkaisukyvyn sekä kyvyn itsenäisiin päätöksiin.Olen vastuuntuntoinen ja aina aikataulussa(ainakin mikäli minusta on kiinni). Toivon, että voin potilastilanteissa hyödyntää tunneälyllisiä taitojani kliinisten taitojeni lisäksi. Olen myös oppinut viisilapsisen perheen esikoisena pitämään puoleni minulle kuuluvissa asioissa, ja välillä ehkä vähän kuulumattomissakin. Siinä samassa tunnen kasvaneeni jakamaan ja auttamaan, olemaan lojaali ja esikoisena aina "vanhin ja kompromissikykyisin"

On vaikea kirjoittaa omista vahvuuksista, vaikka ne tietäisikin pääpiirteissään. Kuten kaikki tietävät, ja kuten aikaisemmin mainitsin, on ainakin suomalaisilla tämä kumma "emmäää nyt mitään oo" - ongelma, ja meidät on kasvatettu ainakin jossain määrin kiertämään kiitokset ja kaartamaan kehut. Se on turmiollista. Itse opettelin joskus yläasteen aikoihin sanomaan "kiitos", sillä tuntui, että lyttäsin omaa itsetuntoani vaivihkaa vastaamalla esim kehuihin että "en mä nyt oikeestaan mitään osaa" tms, ja opettelu on edelleen kesken. Myös muiden asenne ihmiseen, joka tietää omat vahvuutensa, on usein melko kielteinen. Ajatellaan, että ompas tolla nyt keltasta nestettä päässä, kun  uskaltaa sanoa ääneen, missä on hyvä. Seuraavia sukupolvia ajatellen toivon, että suomalaisten asenne omiin heikkouksiin ja vahvuuksiin kansainvälistyisi siinä määrin, että ei aina poljettaisi omaa itseä sinne peruskallion alle ja löydettäisiin jonkinlainen kultainen keskitie.

Minäkin toivon, että voin joskus sanoa, niin että sitä tarkoitan todella,  "mä olen ihan hyvä ja riittävä näin". Siihen on vielä muutama hetki matkaa, mutta tästä on taas hyvä jatkaa.

Teille rakkaat lukijani, löytäkää vahvuutenne, ne vahvistaa positiivista asennetta ja se asenne puolestaan vahvistaa omaa jaksamista ja luku/laskuintoa, jolla sinne lääkikseen(tai ylipäätään päämääräänsä) pääsee!

Ps. tuntuu, että unohdin jotain elintärkeää tähän kirjoittaa, voi, ei ja voi.

Kuva: täältä

Lauantait.

Lauantait on tehty:

• Fysiikasta
• Laskemisesta
• Mustikkapiirakasta
• Ulkoilusta

Kuvat: (c) meitsi!

Ps. onko parempaa tunnetta, kuin se, että huomaa osaavansa edes jotain?

-Ei. 

Pps. En yhtään oo odottanut, että toi laskeminen on NIIN hidasta, jos oikeesti haluaa ymmärtää jotain.

-Jenni

Meiksi tulevaisuudessa.

Huomenta! Taas pari päivää vierähtänyt työtä raskasta raataessa ja kamalasta väsymyksestä kärsien. Olen viimepäivinä hankkinut hurjan kasan kirjoja ja ilmoittautunut mm. valmennuskurssille sekä aikuislukioon. Tuntuu, että kaikki konkretisoituu paremmin, kun esimerkiksi ilmoittautuu valmennuskurssille, sitä ei parane mennä enää perumaan. Kirjoja alkaa olla nyt mm. Ihmisen anatomia ja fysiologia, vanha Galenos, muutamia fysiikan ja kemian kirjoja, Ihmisen anatomian taskupainos, biologian kirjoja, abi-kertauskirjoja yms. Kyllä näillä alkuun luulisi pääsevän.

Uskallauduin myös kertomaan hakuprokkiksesta varovaisesti pomolleni, vähän niinkuin kepillä jäätä kokeillen. Edessä on siis keväällä 99% varmasti töistä irtisanoutuminen hakemisen ja valm.kurssin takia, mikä on sinänsä sääli, mutta toisaalta edessä joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Parhaassa tapauksessa saan pitää työpaikkani ja joku sijaistaa mua pari kuukautta, tämä tosin on käytännössä melkein mahdotonta. Kolmas vaihtoehto olisi pitää kesälomat huhti-toukokuussa, mutta en usko niidenkään oikein riittävän, ja sitäpaitsi, tarvitsen lomapalkat valmennuskurssin maksamiseen. Pomoni onneksi otti kuitenkin asian melko hyvin ja kannustavasti, tosin irtisanoutumisesta en ihan vielä uskalla sanoa mitään, aikataulut elävät vielä niin paljon.

Jännittää kaikin puolin tuo kevät, ja ehkä loppusyksykin. Miten ihmeessä tulen maksamaan  vuokran + elämisen ilman, että rahaa tulee kuitenkaan oikein mistään. Palkkaa saan todella vähän kun teen syksyn työt osa-aikaisena aik. lukion takia. Äiti ehdottelee jo "kotiin" muuttoa lukemisen ajaksi, mutta tuntuu, ettei se ole edes vaihtoehto. Jouduin viime keväänä sitä pari kuukautta koittamaan ja ei, ei, ei; kaksi aikuista, itsepäistä naista omine sääntöineen ei vaan mahdu saman katon alle pitemmäksi aikaa, vaikka äitini kanssa erittäin läheinen olenkin.

Lukeminen on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, lukuunottamatta nyt ehkä sitä tosiasiaa, etten muista mitään (edes) lukion kemian ja fysiikan 1. kursseista - vaikka eihän niistä nyt niin kauaa ole(4 vuotta)? Koitan olla lannistumatta ja puskea vaan väkisin eteenpäin. Olen tuijotellut myös Olipa kerran elämää pari jaksoa päivässä. Se on itseasiassa valottanut monia asioita, mitä en kirjasta täysin ymmärtänyt. Kyllä esim. "Hepariini-agentit" on paljon selkeempi ymmärtää trenssiin pukeutuneina aurinkolasipäisinä sala-agentteina, jotka estävät veren hyytymistä, vai mitä?: )

Mitenkäs muilla on lähtenyt käyntiin raataminen lääkiksen(tai miksei muidenkin) pääsykokeisiin, vai onko lähtenyt vielä ollenkaan?

Ps. Viikko loman alkuun ja  306 (jos koepäivä on 23.pv?) päivää H-hetkeen!

Kuvat:täältä ja  täältä

Ihminen.

Ihmisen ruumis on täydellisempi kauneuden puolesta, 

paitsi hirven, hevosen ja paratiisilinnun.

Ihmisen ruumis oli ennen voimakkaampi, kun se osasi kiivetä puissa ja tappaa eläimiä käsillään. Nyt se on päinvastoin, sillä ihmiskunta heikkenee kun sitä tarkastaa. Ihmisen ruumis on jakautunut moneen osaan, joista toiset ovat tarpeellisia  Rungosta lähtee ulkonevia osia, joita ovat nenä, poskiluut, leuka ja muutamia raajoja.

Selkäranka antaa tukea ruumiille niin, 

että ne jotka tahtovat, voivat istua suorina.

Elin on se ruumiinosa, jolla on oma tehtävä erikseen eikä niinkuin raajat. Ruoansulatuselimet alkavat suusta ja kulkevat ruokatorvea pitkin vatsaan. Siellä ne sulavat ja alkavat työntyä suolia pitkin pois, paitsi ei umpisuolta, jolla ei ole mitään työtä. Verenkiertoelimet ovat suonet ja sydän. Veri kiertää ympäri juostakseen laskimon kautta ulos. Silloin se on muuttunut kuonaksi.

(kuva: Kiki 5 v.)

Keuhkot ovat pussissa, jotta ne eivät hajaantuisi.

Ihminen hengittää keuhkoilla tullakseen terveeksi. 

Ilmastakin voi kuolla, jos ei hengitä.

Iho peittää ruumista melkein joka paikasta. Sen tarkoitus on, ettei veri pääse vuotamaan mahaan. Ihmisen iho on karvaton, paitsi päässä ja miehillä.

Päässä on tärkeimmät asiat,

jonka tähden ihmisen päätä ei voi leikata pois ilman haittaa niinkuin raajoja. 

Varsinkin kun isot aivot ja pikku aivot sijaitsevat päässä.

Kukaan ei voi elää ilman aivoja, paitsi hullut.

Terveytensä puolesta eläimet ovat ihmisiä etevämpiä. 

Paremmat hampaat eikä niillä ole tulirokkoa, eikä hinkuyskää, 

vaan kuolevat päinvastoin onnettomuuden kautta.

Naisen ruumis on tavallisesti erilainen kuin miesten. 

Ne elävät kauemmin ja heikommin.

Ihmisen luut ovat sen puolesta hyvät, 

että ne eivät liho, vaikka söisi liian paljon.

Muuta ihmisestä ei voi sanoa. Ja vaikka ruumis olisi huonokin,

niin se kestää ihmisen eliniän, paitsi pitaalisilla.

(Erään peruskoululaisen aine, työpaikalta napattu)

Näissä ajatuksissa jatkan työpäivää ja anatomian opiskelua. : )

Työpäivän jälkeen vähän kirjastohommia ja salille reippailemaan. Eilen sain illalla luettua vielä verenkierron ja imusolmukkeet.

Tyhmyysmaximus

Olen silmäillyt taas vanhoja pääsykokeita ja mua ahdistaa! Tiedän, että olen vielä niin alussa kun voin vain olla, ja että kehityn (toivottavasti) hurjasti tulevan vuoden aikana kemiassa, fysiikassa ja biologiassa mutta kun.. Ne tehtävät näyttää ihan heprealta vaan! Antakaa mulle vähän toivoa, että joku muukin on selvinnyt näillä lähtökohdilla ees kohtalaisiin pisteisiin, vaikkei nyt ensimmäisellä sisään välttämättä?

Eilen kävin illalla vielä tekemässä saliohjelman, purkamassa turhautunutta oloani pumppailuun ja jumppailuun. Masennusta sairastaneena(..ja siihen useita lääkkeitä kokeilleena) voin täysin todeta, että liikunta on kyllä paras masennuslääke ja saa muutenkin ihmisen voimaan paljon paremmin. Itse en henk. kohtaisesti ole koskaan nauttinut liikunnasta itsestä kovinkaan paljon, vaikka olen monia, niin yksilö- kuin ryhmälajeja kokeillut, mutta suorituksen jälkeinen fiilis on vaan ihan tajuton aina ja siihen jää koukkuun.

Löysin vanhempieni vanhoista lääkiskirjoista paljon mielenkiintoisia ja hyödyllisiä kirjoja luettavaksi, muun muassa mikrobiologiaa ja ihmisen anatomia - taskupainos (latinaksi ja suomeksi kaikki mahdolliset yksityiskohtaisesti kuvattuna, kuva + teksti) sekä lääketieteellinen sanasto (taskupainos). Kahta viimeistä varmasti tulen kantamaan mukanani enemmän kuin paljon. Kuvittelin löytäväni tosin vielä paljon enemmän sopivia kirjoja, mutta en tullut ajatelleeksi, että suurinosa vanhempieni lääkt. kirjoista on lääkismatskua, eli keskittynyt jo enemmänkin tiettyihin sairauksiin tai hoitoihin ja ovat ainakin tällä hetkellä turhan yksityiskohtaista tietoa, kun en ole vielä edes suppeampaa tietomäärää(Galenosta) sisäistänyt ollenkaan.

Odotan, että viikot ja jopa viikonloput kuluisivat nopeasti, että pääsisin jo aloittamaan opiskelun tosissani. Kahden viikon päästä mulla on viikko lomaa, silloin yritän ainakin toisen, kemian tai fysiikan 1 kurssin kerrata ja laskea läpi. Sitten taas kaksi viikkoa töitä täyspäiväisesti ja toivottavasti niiden kahden viikon aikana ehdin myös käydä läpi sen toisen kurssin fy/ke, mitä en vielä lomaviikollani tehnyt. Sitten alkaakin jo aikuislukio! Välivuosi on kyllä tehnyt tehtävänsä siinä, että tuntuu oikeasti kivalta palata koulunpenkille, ainakin vielä. Ei ahdista, eikä juuri edes pelota. On ihanaa tietää, ettei ihan kaikkea joudu yksin omaksumaan ja että voin kysyä ehkä muidenkin kurssien asioista( kun siis n. 40% suoritan itsenäisesti) ohimennen aikuislukion opettajilta, jos ja kun tarve vaatii. Edes kevään fy/ke-ylppärit ei sureta vielä ollenkaan. Olen varma, että niistä selviän, vaikken lääkikseen sisään pääsisikään. Olen myös harkinnut hakevani keväällä bioteknologiaa (biolääketiedettä) Tren yliopistoon, eli jos ei lääkikseen pääse, on pienet mahdollisuudet sitten edes päästä tuonne, jos hyvä flaksi käy ja opin asiat oikeasti hyvin. Siinä sitten vuosi vierähtäisi mukavasti ja varmasti hyödyllisissä opeissa.

Nyt lähden viemään tuota pientä pesusientäni(eli koiraani ulos). Ulkoilu virkistää sen verran aivoja, että sitten voi taas vähän vaikka lukea soluja ja hormooneja lisää. Yay!

Pusuja ja haleja
-Jenni

Galle kuumottelee jo

Olo on rättiväsynyt rankan työviikon jäljiltä. Tuuraan nyt kesän ajan toista sihteeriämme ja työmääräni siis n. kolminkertaistuu normaaliin nähden. Vielä muutama viikko tätä ja sitten helpottaa hetkeksi - vai helpottaako? Tein muutama päivä sitten päiväkohtaisen lukusuunnitelman suuntaa antmaan koko syksyksi ja kevääksi. Se alkaa elokuun 1. päivästä ja loppuu jonnekkin toukokuun loppupuolelle pääsykokeen tietämiin. Olen jakanut vuoden niin, että aikaa on reilu kuukausi aina kahta kurssia varten(esim fy + ke kurssit), tosin siinä sivussa käyn biologian 2 ja 4 kurssit aina viikonloppuisin.

Äidin luota kirjahyllystä löytyy järkyttävä määrä lääketieteellisiä teoksia joita haluaisin alkaa lukemaan iltalukemiseksi(..ja varmasti alankin kun löydän tarpeeksi selkokielisen kirjan) . Myös Galenoksen osto kutkuttelee kummasti koko ajan ja haluaisin senkin ostaa jo, harmi että palkkapäivä on vasta kolmen viikon päästä ja sitä ennen tuskin ilmaantuu rahaa niin, että voisin yli 100 euroa siihen tuhlata. Muutenkin tekisi mieli kamalasti aloittaa jo luku-urakka, mutta tiedän, ettei se ole kovin fiksua vielä, sillä tosiaan teen 40 h työviikkoa ja koitan treenatakkin vielä mahd. paljon sivussa, syksyllä se ei varmasti enää ole niin mahdollista.

Hieman stressaa ikuinen kysymys: raha. Miten tulen hoitamaan talouteni tänä vuonna, kun pääsykoelukemista tai iltalukiota kun ei oikein minkään Kela-tuen piiriin saa pistettyä, eikä kuukausipalkkani meinaa edes vuokraani kattaa. Tiedän, ettei kokopäivätyö tule nyt kyseeseen jos hengissä meinaan selvitä tästä vuodesta. Myöskään lainoja en halua lisää ottaa (ja vanhempani eivät maksa siis mitään). Pienestä palkastani pitäisi myös valmennuskurssiin säästää, eli ehkä mun pitäisi eka opiskella itteni taikuriks ennen lääkikseen hakemista?

Olen niin täynnä intoa, että meinaan räjähtää. Onneksi tämänkin ilo tästä pian itkuksi muuttuu kun lukemisen ja laskemisen saan aloitettua ja voin taas palata maan päälle ja ymmärtää, etten oikeastaan ymmärrä yhtään mitään niistä fysiikan ja kemian kursseista. Ihmisen anatomia onneksi on melko hyvin hallussa, suomeksi ja latinaksi.

Ps. minusta on tulossa varmaan vanha ja tylsä, sillä mielummin haluan salille lauantaiaamuna jumppaan, kuin lähteä perjantai-iltana keikalle kavereiden kanssa ja pitämään hauskaa, tämä siis ei ole valitettavasti kohdallani ikinä toimiva yhtälö, joten valitsin salin.. Huolestuttavaa! :)

 Kuva: täältä

Edit. Mä TEIN SEN. Aloitin meinaan lukemalla ekat 50 sivua soluja ja hormooneja(Jostain äidin ikivanhasta kirjasta)! Jes! :)

 -Jenni

Alku

Tästä se nyt lähtee, tai ainakin lähipäivinä pitäisi lähteä. Olen siis 20-vuotias naisen alku ja haen lääkikseen ensimmäistä kertaa keväällä 2012. Lääkis on ollut vasta pari vuotta salainen haaveeni, johon kuitenkaan en ole erinäisistä syistä vielä aiempina vuosina tarttunut. Olen saanut kuvataiteen koulutuksen ala- ja yläkoulussa sekä lukiossa ja opiskellut muutaman kuukauden myös maskeerausta, joka tosin oli melkoinen fiasko kohdallani. Sitä opiskellessa tajusin viimeistään, että tarvitsen älyttömän haastavat opinnot ja koska lääkärin työ oli jo aiemmin käynyt useasti mielessä, ymmärsin, että se on varmasti kohdallani se ainoa ja oikea vaihtoehto.

Olen koko ikäni seurannut lääkärin työtä perheeni kautta; molemmat vanhempani ovat lääkäreitä ja olen tutustunut tätä kautta jo hyvin varhaisessa vaiheessa lääkärin työhön. Koko "taideurani" todennäköisesti lähti liikekelle kapinana tuttujen kysymyksille "tuleekos sinustakin lääkäri, niinkuin äitistä ja iskästä?", vastaus oli aina, "ei ikinä.". Parhaillaan teen myös töitä eräässä lääkärikeskuksessa. Kuvittelisin, että asenteeni lääketieteen opintoja kohtaan ovat vähintäänkin melko realistiset.

Mutkikkaaksi tilanteeni tekee kuitenkin se, että oikeastaan pitkälle lukion toista luokkaa kuvittelin ainoaksi ammattivaihtoehdoksi graafisen suunnittelijan uran. Hain Englantiin kouluun. Pääsin. Mutta jokin kohtalon käsi tarttui mukaan, enkä lähtenyt vuosiksi selkeästi väärälle alalle. Taide on ihanaa, rakastan sitä, mutta ammattina se ei ole ollenkaan hyvä kohdallani, harrastuksena silti mitä parhain. Mutkaa tähän matkaan todellakin siis tekee se, etten opiskellut koko lukioaikana kuin yhden kemian, fysiikan ja biologian kurssin(en edes niitä kahta pakollista, koska sain huojennettua kuvataideopiskelullani kursseja). Sen minkä taakseen jättää, sen edestä löytää -sanonta tulee tänä syksynä minulle enemmän kuin tutuksi. Aloitan opiskelut syyskuussa aikuislukiossa käyden mahdollisimman paljon fysiikan ja kemian kursseja ja loput käyn sitten itsenäisesti opiskellen, samoin biologian kurssit. Sen lisäksi käyn koko syksyn töissä tienaten kevään valmennuskurssiin rahaa. Tällä hetkellä tarkoitus olisi osallistua Tampereen lääkärikandidaattiseuran valmennukseen. Onko kellään kokemuksia tästä valmennuskurssista? Onko hintansa arvoinen?

Syy, miksi en aiemmin oikeastaan ole edes vakavasti harkinnut lääkärin uraa, vaikka se onkin kiehtonut kovasti, on se, että kuvittelin, ettei minulla ole voimia ja jaksamista raataa pylly verellä näitä fyssan, kemian ja biologian kursseja. Nyt se usko kuitenkin on ilmestynyt, vaikka luulin, että sen etsiminen on kuin neulaa etsisi heinäsuovasta!

-Jenni

kuvat: täältä ja täältä