- Fysiikasta
- Laskemisesta
- Mustikkapiirakasta
- Ulkoilusta
Kuvat: (c) meitsi!
Ps. onko parempaa tunnetta, kuin se, että huomaa osaavansa edes jotain?
-Ei.
Pps. En yhtään oo odottanut, että toi laskeminen on NIIN hidasta, jos oikeesti haluaa ymmärtää jotain.
-Jenni
4 kommenttia:
Hei!
Mahtavaa, että sinulla on tavoite. Valitettavasti itse hakuprosessi tuntuu nitistävän monen hakijan innostuksen. Sen kuitenkin välttää suunnittelulla! :)
Hain viime vuonna ensimmäistä kertaa lääkikseen, ja tänä keväänä sinne pääsinkin. Fiilis on kertakaikkisen upea, ja rehellisesti voin sanoa, etteivät turhautumisen, suuttumuksen ja ilon kyyneleet olleet lainkaan hukkaanheitettyjä. Koulussa hyvin menestyneelle on joskus hyvin kasvattavaa epäonnistua.
Kuten tunnutkin tekevän, kannattaa keskittyä kokonaisuuksiin. Mielestäni esimerkiksi fysiikkaa ei voi hallita sieltä täältä, vaan se on todella pakko osata kokonaan. Tällaiseen tähtäävä syväluotaava opiskelu on toki rankkaa (JA HIDASTA), mutta mitäpä siitä. Pääsykokeissa on ollut viime vuosina selvästi näkyvissä se, että kysellään "haastavia perusasioita". Siis niitä lukiotehtäviäkin.
Kovasti tsemppia! :)
Olen lukenut vastaavaa monestakin tuutista, että hakuprosessi voi viedä maun koko hommasta pahemman kerran. Toisaalta uskon, että kun jakaa projektin tasaisesti pitkälle aikavälille, voi estää turhan turhautumisen ja hampaiden kiristelyn, vaikka sitäkin varmasti on luvassa eittämättä. Kiire on kuitenkin pahin vihollinen varmaan tässä hakuprosessissa.
Nyt fyssan ykköskurssia kerranneena huomaan, että vain kertaamiseen menee tuhottoman paljon aikaa, jos haluaa palauttaa mieleen kaikki tärkeät asiat ja kaavat yms.
Olen huippuonnellinen, että menen aikuislukioon opiskelemaan suurimman osan fyssan kursseista, sillä en usko, että saisin opiskeltua näitä kursseja itse, etenkin, kun kirjoissa(Physica-sarja, vanhoja) on todella huonot "ratkaisut", jotka käsittää pelkästään ratkaisuvastauksen, ilman mitään välivaiheita, miten vastaus on saatu aikaiseksi.(Ja miten voi muka oppia ilman esimerkkiä, miten vastaus ratkaistaan, pöh!)
Onnea sinulle sisäänpääsysi johdosta, toivottavasti voin ensikesänä, tai viimeistään seuraavana(tai sitä seuraavana:D) onnitella itseänikin hienosta suorituksesta :)
Täällä yksi toinen lääkärivanhempien kasvatti: lukiovaiheessa hylkäsin lääkishaaveet (kenties lievää kapinointia...), mutta nyt suuntana taas lääkis :) Toinen hakukerta luvassa ensi keväänä.
Liitynpä lukijaksi seurailemaan luku-urakkaasi. Vertaistukea tämäkin ;)
reikälusikka:
Musta tuntuu, että aika harva (voin olla väärässäkin) lääkäreiden lapsi hakeutuu vanhempiensa jalanjäljillä lääkäriksi. (Perhe-)tuttavapiirissä kuitenkin paljon lääkäreitä ja lääkäripariskuntia, joiden lapset on lähinnä lähtenyt opiskelemaan tai tekemään jotain aivan vastakkaista, ehkäpä juuri alitajuntaisena kapinana.
Näin "vanhemmiten" onneksi se nuoruuden uhma ja kapina on ohi ja voin ajatella suht rationaalisesti, mitä oikeesti itse haluan, huolimatta siitä, että vanhempani ovat kumpikin lääkäreitä. Kohdallani se nyt sattuu vaan olemaan lääkis myöskin. :)
Vertaistuki on itselläkin hakusessa, ja tervetuloa lukijaksi! :)
Lähetä kommentti