Olen koko ikäni seurannut lääkärin työtä perheeni kautta; molemmat vanhempani ovat lääkäreitä ja olen tutustunut tätä kautta jo hyvin varhaisessa vaiheessa lääkärin työhön. Koko "taideurani" todennäköisesti lähti liikekelle kapinana tuttujen kysymyksille "tuleekos sinustakin lääkäri, niinkuin äitistä ja iskästä?", vastaus oli aina, "ei ikinä.". Parhaillaan teen myös töitä eräässä lääkärikeskuksessa. Kuvittelisin, että asenteeni lääketieteen opintoja kohtaan ovat vähintäänkin melko realistiset.
Mutkikkaaksi tilanteeni tekee kuitenkin se, että oikeastaan pitkälle lukion toista luokkaa kuvittelin ainoaksi ammattivaihtoehdoksi graafisen suunnittelijan uran. Hain Englantiin kouluun. Pääsin. Mutta jokin kohtalon käsi tarttui mukaan, enkä lähtenyt vuosiksi selkeästi väärälle alalle. Taide on ihanaa, rakastan sitä, mutta ammattina se ei ole ollenkaan hyvä kohdallani, harrastuksena silti mitä parhain. Mutkaa tähän matkaan todellakin siis tekee se, etten opiskellut koko lukioaikana kuin yhden kemian, fysiikan ja biologian kurssin(en edes niitä kahta pakollista, koska sain huojennettua kuvataideopiskelullani kursseja). Sen minkä taakseen jättää, sen edestä löytää -sanonta tulee tänä syksynä minulle enemmän kuin tutuksi. Aloitan opiskelut syyskuussa aikuislukiossa käyden mahdollisimman paljon fysiikan ja kemian kursseja ja loput käyn sitten itsenäisesti opiskellen, samoin biologian kurssit. Sen lisäksi käyn koko syksyn töissä tienaten kevään valmennuskurssiin rahaa. Tällä hetkellä tarkoitus olisi osallistua Tampereen lääkärikandidaattiseuran valmennukseen. Onko kellään kokemuksia tästä valmennuskurssista? Onko hintansa arvoinen?
Syy, miksi en aiemmin oikeastaan ole edes vakavasti harkinnut lääkärin uraa, vaikka se onkin kiehtonut kovasti, on se, että kuvittelin, ettei minulla ole voimia ja jaksamista raataa pylly verellä näitä fyssan, kemian ja biologian kursseja. Nyt se usko kuitenkin on ilmestynyt, vaikka luulin, että sen etsiminen on kuin neulaa etsisi heinäsuovasta!
-Jenni
kuvat: täältä ja täältä
7 kommenttia:
Hei!
Löysin blogisi blogilistan kautta ja ihastuin tarinaasi! Kuin elokuvasta - tiede, taide, suvun paino ja oma identiteetti. Mukavaa, kun jaat ajatuksia näin julkisesti :)
Luulen etten osaa kertoa juuri valmennuskursseista, sillä kävin kesäyliopiston valmennuskurssin fysiikan osiolla, jota en jostain syystä (luultavasti huokean hinnan ja eximian ym. valmennuskurssien vahvojen brändien vuoksi) kokenut "oikeaksi" kurssiksi.
Parasta minulle kurssissa oli aikataulutuksen helpottaminen ja jollain tasolla myös vertaistuki (vaikkei varsinaisesta yhteishengestä voisi kyllä puhua) - oli mukavaa olla seurassa, jossa tiesi tulevansa ymmärretyksi. Lukion fysiikan tyynesti aikanaan sivuttaneena koin myös tärkeäksi sen, että sain perusteiden lisäksi apua pääsykokeen vaatimiin (lähinnä fysiologiaa ja fysiikkaa yhdistäviin) tehtäviin.
Tämä nyt kuulostaa hieman siltä, kuin olisin päässyt jo sisään. Haen toista kertaa tosissani sisään ensi vuonna, mutta kurssista tämän vuoden epäonnistumisessa ei ollut kyse! Monet suosittelevat kandiakatemian kursseja, sillä niissä hinta ei ehkä ole hilattu niin ylös (rehellistä rahastustahan suurin osa kursseista on). Toisaalta myös www.notski.fi -osoitteesta saa täysin valmennuskursseja vastaavaa materiaalia.
Kursseissa mielestäni tärkein aspekti on materiaalit, joissa on lähes pääsykokeen vaatimustasoa vastaavia laskuja, joiden avulla saada rutiinia soveltavista tehtävistä. Näitä voi tietysti ostaa myös käytettynä, eikä vuosikerralla ole väliä (koe ei ole muutamassa vuodessa muuttunut miksikään). Keskustelupalstoilta, kuten epionen älyvuodosta, löytyy varmasti sisään päässeitä jotka mielellään myyvät eteenpäin omansa!
Tunnut tietävän mitä pääsykoe vaatii (kirjoitit siitä verisestä pyllystä!). Toivottavasti löydät itselle sopivan yhdistelmän materiaaleja ja kursseja!
Kun tietää tässä vaiheessa, mitä todella haluaa, on jo pitkällä!
Hei Varpuli!
Kiva kun löysit tämän uuden kahrean blogini. :)
Olen tutustunut jo melko vauhdilla mm. älyvuotoon ja notskiin myös jonkin verran. Tarkoituksenani on myös siis juurikin osallistua Tre:n Lääketieteen kandiseuran valmennuskurssille, kunhan toimisto aukeaa taas. Odotan siltä mainitsemaasi vertaistukea ja tsemppausta enemmänkin kuin hurjaa määrää uuden oppimista. Tosin uskon, että (paljon?) myös uutta tulee sielläkin vastaan vielä, sillä kaikkea en varmasti ehdi käsitellä täydellisesti ennen kurssin alkua.
Minulla on kyllä siinä mielessä melko hyvät lähötkohdat, lukion fy/ke/bi kurssien puutteesta huolimatta, että todellakin olin koko lapsuuteni "osana" lääketiedettä enemmän tai vähemmän, mm. seuraamalla isäni leikkausvideoita ja kuuntelemalla muutenkin "lääkärijuttuja".
Nykyään teen töitä yksityisellä lääkäriasemalla sihteerin/konekirjoittajan asemassa, joten siinäkin harjaantuu hyvä pohja lääketieteellisen sanaston hallintaan saneluita kirjoittamalla.
Toivon hartaasti tietysti, että sisään voisin päästä heti ekalla yrittämällä, mutta reaaliteetit on onneksi olemassa, ja ymmärrän, että todennäköisesti joudun _vähintään_ parina vuona hakemaan :) Onneksi on varasuunnitelmiakin olemassa. :)) Tsemppiä sinullekin hakemiseen taas vuodelle 2012 ja toivottavasti jatkat blogini seuraamista. :)
Kuulostaa silta, etta sinulla on kunnossa niin paamaara kuin miten sinne paastaan. Vaikuttaa silta, etta sinulla on hyvin tiedossa resepti milla laakiksen ovet ensi vuonna aukeavat. Kovast tsemppia ja jaksamista luku-urakkaasi!
Moikka!
Ihanaa, että löytyi tällainen blogi, sillä täällä on toinen jolla on täysin sama tilanne! Olen saman ikäinen ja opiskellut humanistista alaa, mutta huomannut vasta nyt, että lääkärin ammatti on minulle se mitä oikeasti haluan. Olen aina ollut enemmän humanisti kuin luonnontieteilijä, joten en lukiossa lukenut kuin pakolliset matikan, fyssan, bilsan ja kemian kurssit. Aion siis myös lukea kaiken läpi ja osallistua valmennuskurssille ja hakea ensimmäisen kerran 2012.
Työtä tulee olemaan valtavasti, mutta on oikeasti motivoivaa, kun tietää, että on muitakin samassa tilanteessa.
Tsemppiä!:)
-blogin uusi lukija
Sara:
Kiitos tsempeistä ja sanoistasi! Vielä on helppo hymyillä, katsellaan sitten muutaman kuukauden päästä, onko vielä yhtä iloiset ajatukset lääkikseen hakemisesta :D
Anonyymi:
Mulla oli kanssa lukiossa vain kaksi vaihtoehtoa oikeastaan; Graafinen suunnittelija tai psykologi. Hain lukemaan sosiaalipsykologiaa hetken mielijohteesta ja onneksi en päässyt sisään, sillä se tosiaan ei olisi ollut varmastikkaan läheskään yhtä mua kuin mitä tämä on. Maskeeraajan ammatista puhumattakaan..
Koen olevani ihmisenä varsin boheemi ja juurikin melko tyypillinen humanisti, mutta silti lääketiede on ainoa ala, jolla voisin itseni tulevaisuudessa nähdä tyytyväisenä ammatinvalintaani. :) Tyhmyyttähän se olisi valita jokin vähemmän kiinnostava ja/tai vaikea ala vain alan helppouden tai yksinkertaisen sisäänpääsyn takia.
Voimia ja tsemppiä sinullekkin! Mä toivon löytäväni hyvän "motivaatiopiirin" muista samassa tilanteessa painivista itselleni mahdollisimman pian. :)
Tsempppiä urakkaasi. Olen itse vuoden lääkiksessä opiskellut entinen ekonomi opiskelija, joka ei lukiossa lukenut pakollisia enempää kemmaa ja fyssaa.. Ekalla kuitenkin mentiin heittämällä sisään ja suurimmaksi osaksi voin sanoa sen olevan iltalukion ja oman päättäväisyyden ansiota.
Hienoa että sinulla on kotona lääkäri ympäristö. Se tulee auttamaan sinua lääketieteen opiskeluissa, mutta pääsykokeeseen en uskoisi siitä ihan hirveästi olevan apua. Toki motivoinnissa varmasti! Kannatta heti ekaan kokeeseen panna 110% itsestä likoon, koska se on todella mahdollista päästä ekalla jo sisään varsinkin jos alotat lukemisen jo näin aikasin! Tsemppiä kovasti, muista myös lomailla ja voimia! :)
-Tuleva kollega!
Anonyymi:
Kiitos kannustavasta kommentistasi, on aina kiva kuulla, että oikeesti en haaveile mahdottomasta ja että joku muukin on onnistunut näillä lähtökohdilla :) iltalukio on mullakin edessä heti elokuun lopusta alkaen aina kevääseen asti ja sitten vielä valmennuskurssi. Tuntuu, että tietenkin hirmusen pänttäyksen lisäksi on itsevarmuus se, joka kantaa läpi pääsykokeen aina sisälle asti. Tsempeistä kiitos ja mukavaa kesän loppua sinulle, kenties tapaamme kolleegamerkeissä joskus! :)
Lähetä kommentti