Haaveilua ja toimistotyötä

Kymmenen minuutin huilaustauko töissä.

Lääkärin vastaanotto on käynnissä ja kiire on koko ajan. Välillä saa käydä neljä kerrosta alempana auttamassa pyörätuolihissipotilaita, ja samalla pitäisi olla tietysti vastaamassa kymmeneen eri puhelinsoittoon - face-to-face asiakaspalvelusta puhumattakaan (se on muuten joku kirjoittamaton sääntö, että puhelin soi AINA ja taukoamatta heti, kun a) joku muu asiakas on vastaanottotiskillä tärkeiden asioiden merkeissä b) aloitan kirjoittamaan saneluita toisessa päässä toimistoa tai c) ylipäätänsä lähden yli 10 m päähän puhelimesta, ja siis muuten voi olla lähes koko päivän ihan mykkä).

Kiireestä huolimatta, lääkärin vastaanotot ovat kyllä sinänsä aina erittäin mielenkiintoisia päästä seuraamaan, vaikkakin vastaanottotiskin takaa. Näkee monenlaisia potilaita eri sairauksien ja tapaturmiensa kanssa. Sanelut täydentävät potilaan kasvoja ja olemusta, tuntuu ihan pikkaisen siltä, kuin itse olisi jo lääkärinä arvioimassa potilaan tilaa ja jatkohoitoa. Taidan olla aika itsevarma pääsystäni joskus lääkikseen, heh.

Vaikka mun työ ei ole aina(useimmiten )ruusuilla tanssimista ja ihanaa, koen kyllä oppivani ihan mukavasti tässä toimistotyön ohessa lääkärin työstä ja mm. lääketieteellisestä sanastosta/sanelutekniikasta saneluja kirjoittaessa(note to myself: rakas tulevaisuuden minä, puhuthan erittäin selvästi sanelukoneeseen, kun joskus v. 2060 sellaisia jo ehkä sanelet). Muistan kuinka paineilin ensimmäisinä päivinä älyttömästi latinan kanssa, ja vieläpä lääketieteellisen sellaisen, sillä en ollut koskaan juuri kuullut tai puhunut saatika kirjoittanut(joskus harvaseltaan vanhempien suusta jotain korkeintaan kuullut)latinaa, mutta äkkiä sen oppi, ja nyt hallitsen mielestäni jo ok-vahvasti etenkin yläraajojen lääkt. sanaston ja yleisimmät sairaudet.

Harmittaa ihan jättää tämä työ joulun tienoilla lukemisen takia, mutta ehkä löydän vielä jotain parempaa tältä alalta lukuprokkiksen jälkeen, ja uskon, että melkein parin vuoden työkokemus/työsuhde lääkäri-/fysioterapiafirmassa on ihan hyvä meriitti jo itsessään.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä tarviin nyt kannustusta ja pyllylle potkimista(isoja potkuja), että saan kemian etenemään. Mua suuttuttaa ihan älyttömästi kun en saa laskuja oikein, eikä kukaan osaa neuvoa, mitä teen väärin! Aargh! Thank God en opiskele koko vuotta ja kaikkia kursseja itsenäisesti. Iltalukio - be aware.


-Jenni

Kuva: täältä