Kuten otsikkokin jo kertoo, sitä on saatu kesäflunssa, eikä mikään ihan helposti nujerrettavissa oleva näemmä. Oon syönyt yhtä sun toista lääkettä tähän ja aamulla droppasin itteni täyteen kaikkea, c-vitamiinia, särkylääkettä, tiesmitä-uutetta, yskänlääkettä jne. Kaiken kukkuraksi oli pakko tulla töihin, koska toinen sihteerimme on edelleen lomailemassa, eikä kukaan muu meillä osaa yksinkertaisesti hoitaa lääkärin vastaanottoa kuin minä. Olen niin korvaamaton! - ei vaan, olisi paljon mukavampaa olla kotona tervehtymässä ja lepäilemässä, mutta ei auta kun kärsiä, tai sinnitellä, kuten meillä töissä on tapana sanoa. Sinnittely on meillä saikun korvike valitettavan usein, vaikkei niin pitäisi olla, ikinä.
Viimeviikko meni kyllä niin harakoille lukemisen suhteen, kun olla ja voi. Olin töissä ihan liikaa ja iltasin ihan älyttömän väsynyt, kävin korkeintaan salilla tai juoksulenkillä töiden jälkeen ja sitten olikin jo nukkumaanmenoaika.Viikonloppuna oli pikkuveljen rippijuhlat ja valmisteluthan aloitettiin hyvissä ajoin perjantai-iltana, toisin sanoen koko viikonloppu meni äitiä auttaessa juhlavalmisteluissa ja tarjottavien tekemisessä. Lauantaina ehdin käydä kuitenkin salilla aamulla ja illalla poikkesin vielä moikkaamaan ihania ystäviäni. Muut lähti baariin kun kello löi 00.00 - ja mä kotiin. Sain sentään Galenoksen avattua ja muutamia laskuja laskettua, mutta en ees kehtaa sanoa kuinka muutamia.
En jaksa enää yhtään baareiluhommia ja se on kyllä NIIN hyvä, koska voi (ainakin teoriassa) lukea/laskea viikonloput skarppina ja lähteä lauantaiaamuna salille/lenkille ysiltä, jos siltä tuntuu. Kääntöpuolena on kyllä yleinen sosiaalisten suhteiden puute pitemmällä tähtäimellä. Varmaankin moni, joka on kuukautta pitempäänkin ollut käymättä viihteellä, huomaa, että nykyään suurinta osaa kaveripiiristä nähdään vaan baarissa tms ja sitten jos et käy baarissa, et näe niitä, ollenkaan, tai ainakin huomattavasti hankalempaa on koittaa treffejä sopia. Tietysti ne onnekkaat, joilla on paljon aikaa arkisinkin ja näkee paljon jo valmiiksi kavereita ihan muissa merkeissä kuin viihteellä, omaavat tähän asiaan varmasti hyvin päinvastaisen mielipiteen. Toisaalta, tämä sosiaalisen elämän kärsiminen tulee muutenkin varmaan hyvin tutuksi koska "mun pitää nyt(ja aina) lukee, en voi tulla, mennä tai nähdä.".
Hävettää kun joutuu koko ajan niistelemään ja yskiskelemään tässä vastaanottotiskin takana. Käsidesiä pumppaan n. minuutin välein kätösiini, koska mitään papereita tms ei luonnollisesti saa koskea "saastuneilla" käsillä, ettei tartuta muita. Huomisen oon kyl niin saikulla, jos tää ei tästä helpota.
Ps. en oo moneen kuukauteen uskaltanut juosta lenkkiä, koska mulla on ns. "löysät nilkat", eli nilkan ulkoreunan nivelsiteet venähtää(ja pahimmillaan repeää) hyvin helposti. Se on kyllä semmonen sairaus tai vaiva, että pahempaa ei oo. Alkukesän aikana nilkka venähti kolmesti tosi pahasti, enkä siks ole oikein uskaltanut tosiaan juosta, mutta nyt torstaina päätin kokeilla varovasti ja kyllä kannatti, oli niin ihana juosta, pienessä vesisateessa, pitkästä aikaa.
2 kommenttia:
Mä NIIN tiedän ton fiiliksen - tuntuu et kaikki muut käy baareissa ja on sosiaalisia, ja ite on sit se nihkeilijä, joka aina menee kotiin, eikä innostu, jos joku kaveri ehdottelee et hei, mentäskö baariin joku päivä! Se ns. krapulapäivä on aina tosi nihkeä, vaikkei olisikaan juonut juuri mitään, mut väsymys vaan tuntuu painavan koko päivän ja siinä menee lukuaikaa hukkaan. Välillä mietin kahteen kertaan, voinko lähteä edes kahville ym. aktiviteetteihin mukaan, kun tulee huono omatunto siitä, että menee taas lukuaikaa lisää hukkaan. Höh.
Nalfeshnie:
Mä en tykkää yhtään kans krapulapäivien viettämisestä. Viikonloput on mulle ainoita hetkiä oikeesti rentoutua ja harrastaa kunnollla, joten haluun olla lauantai tai sunnuntaiaamusinkin jo ihan skarppina tekemään mitä tahansa, salille tai lenkille tai vaikka menemään kahville jonkun kanssa, päivisin pitää jaksaa lukea. Tosin, uni sentään on sallittua ainakin 09-10 saakka viikonloppusin. :)
Mutta kyllä sitä täytyy silti aina joskus irrotella, muuten palaa loppuun liian nopeasti. Irrottelun ei silti tarvitse onneksi olla sellaista, mikä automaattisesti takaa darran tai morkkiksen. ;)
Lähetä kommentti