Asiasta vähän offtopiciin, mulla on ollut aivan kamala vaelluskuume viimeaikoina. Olin vuosi sitten kesällä vaellusreissulla Pohjois-Italiassa, Cortina d'ampezzossa(jossa muuten on järjestetty v. 1956 talviolympialaiset ja alppihiihdon maailmancupkilpailuja sekä kuvattu mm. Cliffhangerin kohtauksia ja Bondeja!), dolomiittien sydämessä alpeilla ja mun sydän jäi sille tielleen. En ole aiemmin valeltanut kuin Lapsissa ja ylipäätänsä Suomen rajojen sisäpuolella, mutta tuo reissu sai veren vetämään maailmalle vaeltamaan. Tykkään kamalasti matkustelusta noin niinkun muutenkin, mutta tällaisella köyhäläisbudjetilla ei meinaa uskaltaa edes ruokakauppaan vaeltaa tällä hetkellä!
"Cortina d'Ampezzo on lomailu- ja talviurheilukeskus Venetossa, Italian pohjoisosassa. Cortina sijaitsee 1 200 metrin korkeudella merenpinnasta, ja asukkaita siellä on noin 8 000." (Wikipedia)
 |
| 1. päivän vaellukselta, n. 2500m merenpinnasta. kuva (c) Jennie |
Reissu oli kaikkineensa ihan tajuton, vaikkakin seuran kanssa oli hieman problemmoja, mutta fiilikset monen ja useamman tunnin kiipeemisen jälkeen taukomajalla oli aina niin mahtavat, että ei sitä vain voi kuvailla(+ ruoka super hyvää ja halpaa :D). Reissu oli valmiiksi järjestetty, sain sen lahjaksi, ja joka päivälle oli määrättyä ohjelmaa. Se vähän harmitti, mutta toisaalta tuskin yksin tai omassa pikku seurueessa olisi onnistunut niitä "helmiä" kalastelemaan sieltä kaikesta vaellustarjonnasta.
 |
| Turkoosi laguuni. kuva (c) Jennie |
En muista ihan tarkkaa viikko-ohjelmaa enää, mutta ehdottomasti parhaat fiilikset jäi ensimmäisestä ja viimeisestä vaelluksesta. Viimeisimpänä käytiin eräällä (en muista nimeä, sorry) turkoosilla lähteellä (kuva) jonka vesi oli todella kirkkaan turkoosia läpikotaisin, keskellä erämaata vuoristossa. Ja ensimmäiset vaellukset tehtiin n. 3,5 kilometrin korkeuteen, tai vähän alle. Tehtiin ns. päivävaelluksia vain(eli lähtö 08.00 ja takaisin n 17-18), mutta olisi kyllä mahtavaa päästä ns. majalta-majalle vaellukselle joskus. Lähtiessä en ollut juurikaan treenaillut kuntopuolta kevään ylppärihässäkän ja kesätöiden takia, mutta uuden karheat vaelluskengät sisäänajoin n. 70-75 kilometrillä, ja siksi pelkäsinkin, että kunto ei vaan kestä jokapäiväistä vaellusta, mutta yllätin itseni positiivisesti ja jaksoin oikein reippaasti kiivetä pitkiäkin aikoja nesteytyksen ollessa tasapainossa.
Tahtoisin lähteä Azoreille tai alpeille takaisin taas vaeltamaan(vaikkapa majalta-majalle vaellukselle), tällä kertaa hieman paremmin seurani valiten ja vielä paremman kunnon omaten. Ehkä ostan ensikesänä itselleni jollain(?) rahalla palkinnoksi luku-urakasta vaikka lyhyenkin vaellusmatkan, tahdon päästä nauttimaan siitä fiiliksestä taas, kun ympärillä ei ole mitään muuta kun 2000 m(1500m kun oltiin) alaspäin tyhjyyttä. TAJUTONTA.
Ps. Kampaajalle hop!
 |
| Käytiin myös (ylikallis) Venetsia tsekkaamassa! kuva(c) Jennie |
-Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti