Eläminen toimii.

Nöyrästi heiluttelen täältä aherruksen parista, on meinaan pienoinen tauko ollut kirjoittelussa, kuten huomata saattaa. Syy tauolle on luonnollisesti ollut kiireisyys, vaikka asiaa kyllä olisikin ollut useampaankin postaukseen tässä parin kuukauden aikana. Nytkin kilpailen kelloa vastaan, että ehdinkö edes tätä postausta kirjoittamaan ennen kuin kello näyttää 'kouluun'.

Viime syksy meni melkoisessa panikoinnissa ja oman pääni hyvinvoinnin riskeeraamisessa, lähestulkoon. Mutta onneksi siitä selvittiin ihan kohtuullisella menestyksellä ja burn outiltakin vältyttiin. Joulukuun ensimmäisenä päivänä sanoin hyvästit vakituiselle työpaikalleni ja aloitin täyspäiväisen kouluun panostamisen. Teen tosin viikonloppuisin hieman töitä, että juuri ja juuri saa vuokran ja pakolliset menot maksettua. Tämä ratkaisu kuitenkin tuntui olevan ihan täydellinen ja melkoinen lottovoitto jaksamisen kannalta. Nyt viimeisen kaksi kuukautta on ollut ihan huippukivoja ja oon voinut viettää viikonloput vähän löysemmällä työtahdilla, mikä on antanut jaksamista arkipäivien opiskelulle. Arkisin mun päivät onkin nyt mennyt pääasiassa niin, että päivällä luen 3-4 h ja illalla olen koulussa 3-5 h. Viikonloppuisin pidän 1-2 vapaapäivää ja loput teen rästitehtäviä. Koulu sujuu kuin tanssi, vaikkei kurssit nyt ehkä ole ihan lemppareita. Ainoastaan kemian lääkiskertauskurssi on jotenkin ihan kamalan vaikean tuntuinen, mutta veikkaan senkin johtuvan vain siitä, että koska olen asennevammautunut sen kurssin suhteen, en myöskään ole tehnyt samalla voimalla tehtäviä, mikä taas johtaa siihen, etten yksinkertaisesti voi osatakaan niitä asioita.

Hauskinta oikeastaan on, että mitä lähemmäksi koetta päästään ja mitä enemmän pitäisi lukea, sitä enemmän tekisi mieli vaihtaa vapaalle ja olla kavereiden kanssa. Tai no, hauskaa se ei missään nimessä ole, pikemminkin todella ristiriitaista. "Kevään" tulo (ainakin mun unelmissa...) ja tuo auringonpaiste saa mielen pirteäksi ja taitaa olla vähän jotain lässytilääihastumistakin ilmassa. Siitä kyllä pitkä miinus, ei sovi sydänsurut tähän luku-urakkaan, ei sitten yhtään.

Kiireisyys ei suinkaan tule yhtään vähenemään, enkä tiedä ehdinkö postauksia tänne hirveästi tekemään jatkossakaan. Nyt on n. kuukausi kemian yo-kirjoituksiin ja siitä viikko-pari fysiikan yo-kirjoituksiin. Ennen niitä pitäisi viiden kokeen koeviikko rutistaa ja heti yo-kirjoitusten jälkeen alkaa intensiivinen valmennuskurssi, joka kestääkin sitten pitkälle toukokuun puolelle.

Summasummaarum, mulla menee ihan hyvin ja elämä näyttää paljon valoisammalta kuin syksyllä. Toivo elää ja lääkikseenkin on varmaan joku mahdollisuus tämän neidin päästä sisään, jos ei nyt niin ensvuonna sitten. Tosin hetinyt ois kyllä huomattavasti parempi.

Isolla kädellä tsemppiä kaikille kanssareippailijoille ja tasavertaisesti niillekin, jotka vielä epäröivät! :)